Lajiesittely

Canopy Piloting (CP, Swooping)

Canopy Piloting on uusi, erittäin vaativa laskuvarjohyppäämisen lajimuoto, jolle ei vielä ole virallista suomenkielistä nimeä. Tarkoitus on ohjata nykyaikaista nopeaa laskuvarjoa radan läpi alle kolmessa metrissä mahdollisimman pitkä matka tai laskeutua määrätylle alueelle. Swooppi eli fleeri eli loppuliito aloitetaan vauhdinotolla, jossa hyppääjä kääntää varjonsa syöksyyn, joka oikaistaan riittävästi ennen maata loppuliitoon. Tällä tekniikalla ja uusilla varjotyypeillä hyppääjä voi saavuttaa jopa yli 100 km/h vauhdin. Laji on näyttävä ja yleisöystävällinen, koska varsinaiset suoritukset tapahtuvat maanpinnan läheisyydessä. Canopy Piloting vaatii erittäin kokeneen hyppääjän; kokemusta täytyy olla useita satoja hyppyjä.

Freestyle

Freestylessä hypätään kahden hengen joukkueessa, jossa toinen on artisti ja toinen videokuvaaja. Freestylessä artistihyppääjä tekee ennalta suunniteltuja liikesarjoja mahdollisimman tyylipuhtaasti. Freestylen liikkeet muistuttavat ilmassa tanssittavaa balettia tai taitoluistelua. Arvostelukriteerinä ovat suoritus, vaikeusaste, taiteellinen vaikutelma ja kameratyöskentely. Tehdyt liikkeet ja asennot voivat olla tarkoin määrättyjä tai vapaita eli urheilijan oman valinnan mukaan.

Freeflying

Freeflying-joukkueessa on kolme hyppääjää, joista kaksi ovat artisteja ja kolmas kuvaaja. Joukkueen artistit tekevät mahdollisimman monessa erilaisessa lentoasennossa (mahallaan, selällään, pää ylöspäin tai pää alaspäin lentäen) liikkeitä yhtäaikaa, jotka joukkueen kuvaaja kuvaa. Liikkeet tehdään kolmessa ulottuvuudessa, eli hyppääjät lentävät toistensa yli tai ali tai kiertävät toisiaan ottaen myös otteita toisistaan.

Maailman suurin freefly-hyppääjien tekemä muodostelma on 108 hyppääjän muodostama kuvio. Muodostelmassa hyppääjät lensivät pää alaspäin.

Hupihyppääminen

Vaikka laskuvarjohypyssä voi kilpailla jopa kansainvälisellä tasolla, monet hyppääjät haluavat pitää hyppäämisen rentouttavana harrastuksena. "Hupihyppääjäksi" kutsutaan hyppääjää joka ei välttämättä hyppää kovin usein tai kovin paljoa, ja joka kokeilee eri hyppylajeja mielensä mukaan. Hupihyppäämiseen liittyvät myös niin kutsutut "boogiet". Boogiet ovat laskuvarjotapahtumia joihin yleensä tuodaan normaalia isompia lentolaitteita ja kansainvälisiä organisaattoreita. Näille noin viikon kestäville leireille hupihyppääjät tulevat kokeilemaan uusia lajeja, osallistumaan isompiin muodostelmiin ja hankkimaan valmennusta kansainvälisiltä huippunimiltä.

Kouluttaminen

Monet hyppääjät hankkivat tarpeeksi kokemusta kasattuaan hyppymestarin kelpoisuuden. Hyppymestarit ovat vastuussa alkeiskurssien pitämisestä, oppilaiden kouluttamisesta kurssin jälkeen ja oppilaiden kanssa hyppäämisestä. Vaikka moni hyppymestari onkin kokenut kilpailija jossain lajissa, toiset keskittyvät yksinomaan uusien hyppääjien kouluttamiseen.

Kupumuodostelmahyppääminen (Canopy Formation, CF)

Kupumuodostelmahypyissä varjot avataan heti uloshypyn jälkeen, ja avatuilla varjoilla hyppääjät rakentavat erilaisia muodostelmia. Toisen hyppääjään varjoon kiinnitytään eli telakoidutaan ottamalla jaloilla ote varjon punoksista tai etuhelmasta. Kupukuviohypyissä on kilpailulajeina kahden henkilön sekvenssi ja neljän henkilön rotaatio. Sekvenssissä hyppääjät tekevät ennalta arvottuja kuvioita varjoillaan. Rotaatiossa telakoidutaan päällekkäin muodostaen tornimuodostelma, jonka jälkeen aina tornin ylin hyppääjä kiertää tornin alimmaksi. Kaikissa lajeissa suoritukset arvostellaan mukana hyppäävän kuvaajan videolta.

Kupumuodostelmahyppääjät myös toisinaan keskittyvät niin sanottujen "isojen kuvien" rakentamiseen; maailmanennätys on Floridassa marraskuussa 2007 hypätty 100-way.

Kuvaaminen

Kaikki vapaapudotuksessa kilpailtavat lajit arvostellaan joukkueeseen kuuluvan kuvaajan videonauhan perusteella. Kuvaajaa tarvitaan myös kupumuodostelmajoukkueessa. Kuvaajan rooli on erittäi tärkeä, sillä jos hän epäonnistuu suorituksessaan, koko joukkueen tulos kyseiseltä kierrokselta hylätään. Kuvaajan haastavaa tehtävää ei myöskään helpota se, että hänen on reagoitava nopeasti muun joukkueen nopeuksien vaihteluun vapaassa pudotuksessa.

Vaikka kuvaus on haastavaa, nykyään yhä useampi hyppääjä hankkii videokameran kokemuksen karttuessa tarpeksi. Kuvaaminen tuo hyvän lisän hypylle, koska hypyn jälkeen voidaan katsoa nauhalta mitä ilmassa oikeasti tapahtui. Suosittua on myös erilaisten videokoosteiden tekeminen, ja niiden katselu talven pimeinä iltoina.

Kuviohyppy (Formation Skydiving, FS)

Kuviohypyissä 4, 8, 10 tai 16 hengen joukkue muodostaa erilaisia kuvioita vapaapudotuksessa pääasiassa mahallaan lentäen. Suoritus videoidaan joukkueeseen kuuluvan kuvaajan toimesta, jonka perusteella tuomarit arvostelevat suorituksen. Useimmissa lajeissa pisteitä myönnetään jokaisesta kuviosta, joka on annetussa aikarajassa viety päätökseen. Tehdyt kuviosarjat ovat tarkoin määrättyjä ja niiden suoritusjärjestys arvotaan. 10-nopeusmuodostelmakisoissa sen sijaan rakennetaan vain yksi muodostelma mahdollisimman nopeasti.

Samoin kuin kupumuodostelmahyppääjät, myös kuviohyppääjät rakentavat suuria muodostelmia. Maailmanennätys on tällä hetkellä Thaimaassa 2005 rakennettu 400 hyppääjän muodostelma.

Liitopukuhyppääminen (Skyflying)

Liitopukuhyppääjällä on erityinen siipihaalari päällä. Siipihaalarin eli mekon avulla hyppääjä voi lentää vapaassa pudotuksessa pitkiäkin matkoja, kun vaakanopeus voi kasvaa jopa 180 km/h pystynopeuden ollessa vain 60 km/h. Ennen ensimmäistä skyflying-hyppyä on oltava vähintään 250 hyppyä sekä asianmukainen koulutus. Suomen Ilmailuliitto ry on julkaissut "Liitopukuhyppäämisen alkeisoppaan", josta voit saada lisätietoa. Suomessa liitohyppäämisessä ei vielä toistaiseksi kilpailla.

Skysurfing

Skysurfing eli lautahyppääminen on yksi vaativimpia laskuvarjourheilun muotoja. Laji vaatii kokemusta vähintään 250 hyppyä sekä opastavan koulutuksen. Skysurf-laudan pitää olla hyppääjän taidoille sopivan kokoinen ja irtipäästöjärjestelmällä varustettu mahdollisten ongelmatilanteiden takia. Suomen Ilmailuliitto ry on julkaissut "Skysurf alkeisoppaan", josta voit saada lisätietoa.

Taitohyppy

Taitohyppy (temppu) muodostaa yhdessä tarkkuushypyn kanssa laskuvarjourheilun konventionaaliset lajit. Tässä lajissa tekniikka, hyvä vartalonhallinta sekä nopeus ovat avainasemassa huippusuoritukseen. Kilpailusarjoja on neljä, ja ne koostuvat vasemman ja oikean suuntaisista käännöksistä ja takavolteista, jotka tehdään vapaapudotuksessa. Arvioitavia ovat liikesarjojen nopeus ja liikkeiden puhtaus. Suoritukset kuvataan maasta ja arvostellaan sen perusteella.

Tarkkuushyppy

Tarkkuushypyssä hyppääjä pyrkii ohjamaan varjonsa tietylle kohdealueelle, jossa on kiekonmuotoinen elektronin mittauslaite. Hyppääjä tähtää alueen keskipisteelle saadakseen ensikosketuksen alueen keskustaan, joka on halkaisijaltaan vain kolme senttimetriä. Mittauslaite antaa hyppääjän osumatarkkuuden alueelle mitaten etäisyyden 00:sta sentin välein 16 cm:iin asti. Tarkkuus on sekä yksilö- että joukkuelaji.

Tuomarointi

Laskuvarjohyyppämisessä kilpaillaan aina Piirimestaruuksista Maailmanmestaruuksiin asti monessa eri lajissa. Yksi tapa harastaa onkin eri lajien tuomarointi. Tuomariksi haluavan ei tarvitse olla kokenut hyppääjä, kiinnostus lajiin, pitkäjänteisyys ja oppimisen halu riittävät. Suomalaiset tuomarit harrastavat lajiaan ympäri vuoden, kesällä kilpailuissa ja talvella seminaareissa harjoitellen. Suomalaisia kutsutaan säännöllisesti MM-kisoihin ja muihin arvokisoihin maailmalla, joten ammattitaitomme tuomariasioissa on myös kansainvälisesti tunnustettua. Suomessa päätapahtuma on SM-kisat, mutta muitakin kilpailuja riittää ympäri maata.